Tietoja minusta

Oma valokuva
Täällä neulotaan ja tehdään muita käsitöitä, laitetaan ruokaa ja leivotaan. Ihmetellään arkisia asioita ja maailman menoa. Kaksi alle kouluikäistä lastenlasta ovat elämän ilo ja olemme paljon tekemisissä keskenämme. Asun kerrostalossa melkein kaupungin keskustassa kolmelta suunnalta järvien ympäröimänä ja lähellä luontoa.

tiistai 16. toukokuuta 2017

Itseohjaavaa autoa odotellessa tyydytään ruusupapuihin

Katselin aamulla jotain dokumenttia, jossa esiteltiin itseohjaavien autojen kehitystä. Tekniikka on itse asiassa jo hyvin pitkällä ja osin jopa edullistakin. Dokumentissa viitattiin jopa siihen, että tekniikka syrjäyttäisi jossain välissä julkisen liikenteen.

Tuli vain mieleeni, että matkustelin itse työelämässä kymmenisen vuotta vähintään parisataa kilometriä päivässä lähinnä moottoriteillä ja tämän ajon ulkopuolella auto seisoi joko työnantajan parkkihallissa tai kotipihassa. Auto oli pakollinen siinä mielessä, että halusin asua perhesyistä maalla ja kun unelmatyöpaikka oli yli sadan kilometrin päässä ja alkumatkaltaan julkisen liikenteen kannalta männikössä, niin työuran ja perheen yhdistelmä toimi vain sillä tavalla. Jotta ehti kotona muutakin kuin nukkua.

Olipa siinä pari sellaistakin vuotta, että vietin paljon aikaa lentokoneessa koulutusreissuilla ja auto oli sen aikaa kylmillään.

Mikä järkyttävä määrä rahaa kiinni muutaman tunnin kulkemiseen viikossa. Mikä olisikaan helpompaa ja taloudellisempaa kuin kutsua itseohjaava auto kotiportille ja lähettää se työpaikalta matkoihinsa.

Minua vähän harmittaa, kun en ole autoinsinööri enkä pääse tuohon hommaan mitenkään mukaan sisäpiiriin :). Visionäärinä se olisi toinen unelmatyöpaikka...ensimmäisessä sellaisessa näin tietoteknisen alan huiman kehityskaaren kaksituhattaluvun molemmin puolin. Nyt olen tietysti tipahtanut veneestä, mutta kyllä minussa aina taitaa asua jonkinlainen kaiho nähdä uusia tuulia.

Ja tällä hetkellä uusia tuulia on lähinnä parvekekasveissa eli ruusupavut ovat hyvässä hapessa :D.


Tein parvekkeelle erilaisia viritelmiä, joita myöten toivon ruusupapujen ryömivän ympäriinsä.

Selkävaivainen on ollut muutaman päivän taas keskussairaalassa kipulääkitystä säätämässä ja sai myöskin vihdoin ja viimein osteoporoosilääkityksen. Malja sille.

2 kommenttia:

  1. Olisihan se mukava istua kyytiin, kun joku ohjaisi perille. Voi olla, että saadaan odotella sellaista ihmettä vielä jonkin aikaa.

    VastaaPoista
  2. Tosi on, että ei ihan heti tapahdu, mutta ei siihen kovin kauankaan mene.

    VastaaPoista